Keravan kaupunginvaltuusto lähetti viime maanantaina äänestyksen jälkeen uudelleen valmisteltavaksi vastaukset valtuutettujen aloitteisiin, joissa vaadittiin Jänisvuoren ja Skogsterin metsien suojelua. Kaupunginhallitutus oli vastannut aloitteisiin sinänsä asiallisesti. Suojelukysymykset ratkaistaisiin myöhemmin kaavoituksen edetessä. Tämä ei valtuuston enemmistöä tyydyttänyt vaan halusimme ilmaista selvän tahtomme, että nämä keravalaisille tärkeät metsät on säästettävä rakentamiselta. Asia etenee...
Keravan kaupunginvaltuusto lähetti viime maanantaina äänestyksen jälkeen uudelleen valmisteltavaksi vastaukset valtuutettujen aloitteisiin, joissa vaadittiin Jänisvuoren ja Skogsterin metsien suojelua.
Kaupunginhallitutus oli vastannut aloitteisiin sinänsä asiallisesti. Suojelukysymykset ratkaistaisiin myöhemmin kaavoituksen edetessä. Tämä ei valtuuston enemmistöä tyydyttänyt vaan halusimme ilmaista selvän tahtomme, että nämä keravalaisille tärkeät metsät on säästettävä rakentamiselta.
Asia etenee tämän jälkeen omaa latuaan kaupungin byrokratian rattaissa. Nyt haluan kiinnittää huomiota kaupunginhallituksen vastauksen ensimmäiseen lauseeseen. Siinä viitattiin yleiskaavaan, joka perustuu yhden prosentin vuotuiseen väestönkasvuun Keravalla. Sellainen kasvu on yleiskaavan mukaan välttämätöntä, jotta asukkaiden palvelut kyetään jatkossakin rahoittamaan.
Historian valossa prosentin kasvu ei vaikuta mitenkään mahdottomalta. Kun Keravasta tuli kaupunki vuonna 1970, asukasluku oli 14 600. Vuoden 2020 lopussa se oli noin 37 000. Viidessäkymmenessä kaupungin asukasmäärä oli kasvanut 22 400 hengellä eli keskimäärin lähes kaksi prosenttia vuodessa.
Yhden prosentin kasvutavoite tuntuu tätä taustaa vasten varsin maltilliselta. Pidemmällä tähtäimellä se on kuitenkin mahdoton ja mieletön.
Jos väestö kasvaisi prosentin vuodessa, Keravalla asuisi viidenkymmenen vuoden päästä eli vuonna 2070 lähes 61 000 ihmistä. Väestö kaksinkertaisuisi vuoteen 2090 mennessä ja sadan vuoden päästä ylitettäisiin 100 000 asukkaan raja.
Tällaiset väkimäärät eivät ole mitenkään mahdollisia, jos haluamme säilyttää Keravan luonnonläheisenä viherkaupunkina.
Kasvun rajat tulevat vastaan paitsi viihtyvyyden myös ihmisten terveyden näkökulmasta. Silmiini osui äskettäin Helsingin Sanomien artikkeli, jossa selvitettiin luonnon, konkreettisesti maan ja mullan merkitystä terveydelle.
Lasten pitää päästä mönkimään oikeassa luonnossa, jotta heidän vastustuskykynsä kehittyy. Siksi vaikkapa päiväkotien hiekkalaatikoille pitäisi tuoda erikseen luonnosta löytyviä mikrobeja. Asfaltti ja betoni eivät ole hyviä kasvualustoja ihmisille eivätkä kasveille.
Keravan päättäjinä meidän on löydettävä uusi strategia prosentin kasvutavoitteen tilalle. Palvelut voidaan rahoittaa kestävästi, jos täällä jo asuvien tulot kasvavat ja nykyistä useampi työikäinen käy töissä ja maksaa veroja. Tällaisten asukkaiden saaminen ja pysyminen Keravalla onnistuu vain säästämällä meille kaikille keravalaisille tärkeä lähiluonto.
Timo Laaninen
Kirjoittaja on keskustan kaupunginvaltuutettu Keravalla
Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaassa 4.9.2022
