Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa hyvinvointialueille 40 miljoonaa euroa palvelujen kehittämiseen ja 25 miljoonaa euroa sote-järjestöjen kanssa tehtävään työhön. Myös Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella on nyt mahdollisuus hakea rahoitusta.
Rahalle on käyttöä. Olennaista on kuitenkin, ettei sitä hajoteta lukuisiin pieniin kokeiluihin, uusiin projektiorganisaatioihin tai järjestelmiin, joiden vaikutukset jäävät epäselviksi.
Keski-Uudellamaalla avustus pitäisi keskittää muutamaan sellaiseen ratkaisuun, joiden tulokset näkyvät suoraan ihmisten arjessa.
Ensimmäinen painopiste pitäisi olla hoidon jatkuvuudessa. Paljon palveluja tarvitsevalle ihmiselle nimetty omalääkäri tai pysyvä hoitotiimi...
Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa hyvinvointialueille 40 miljoonaa euroa palvelujen kehittämiseen ja 25 miljoonaa euroa sote-järjestöjen kanssa tehtävään työhön. Myös Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella on nyt mahdollisuus hakea rahoitusta.
Rahalle on käyttöä. Olennaista on kuitenkin, ettei sitä hajoteta lukuisiin pieniin kokeiluihin, uusiin projektiorganisaatioihin tai järjestelmiin, joiden vaikutukset jäävät epäselviksi.
Keski-Uudellamaalla avustus pitäisi keskittää muutamaan sellaiseen ratkaisuun, joiden tulokset näkyvät suoraan ihmisten arjessa.
Ensimmäinen painopiste pitäisi olla hoidon jatkuvuudessa. Paljon palveluja tarvitsevalle ihmiselle nimetty omalääkäri tai pysyvä hoitotiimi voi vähentää pompottelua, päällekkäisiä tutkimuksia ja päivystyskäyntejä. Samalla henkilöstön aikaa vapautuu varsinaiseen hoitotyöhön.
Toinen kiireellinen kohde ovat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Apua pitäisi saada nopeasti jo ennen kuin ongelmat edellyttävät erikoissairaanhoitoa. Tavoitteeksi voisi asettaa, että ensimmäinen arviointi ja tuki järjestyvät korkeintaan kahdessa viikossa.
Myös omaishoitajat tarvitsevat konkreettista apua. Raha kannattaa käyttää kotiin vietäviin palveluihin, sijaisjärjestelyihin ja omaishoitajien vapaiden tosiasialliseen toteutumiseen. Omaishoitajan uupumisen ehkäiseminen on sekä inhimillistä että taloudellisesti järkevää.
Järjestöille tarkoitettu rahoitus puolestaan pitäisi suunnata sinne, missä julkinen palvelujärjestelmä ei tavoita ihmisiä riittävän hyvin.
Paikalliset järjestöt voivat tarjota vertaistukea, neuvontaa ja rinnalla kulkemista esimerkiksi yksinäisille, pitkäaikaissairaille, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville sekä omaishoitajille. Järjestöjen ei pidä korvata lakisääteisiä palveluja, vaan täydentää niitä.
Jokaiselle rahoitettavalle toimelle on asetettava selkeät mittarit: lyheneekö hoitoon pääsy, paraneeko hoidon jatkuvuus, vähenevätkö päivystyskäynnit ja saavatko ihmiset apua ennen ongelmien pahenemista? Myös kustannus yhtä aidosti autettua ihmistä kohden pitää pystyä osoittamaan.
Keski-Uudenmaan kannattaa keskittää avustus muutamaan vaikuttavaan ratkaisuun sen sijaan, että raha jaetaan pieninä summina lukuisiin eri hankkeisiin. Valitut ratkaisut on toteutettava kunnolla, ja toiminta, joka ei tuota tuloksia, on uskallettava lopettaa.
Valtionavustus on parhaimmillaan investointi parempiin palveluihin. Huonoimmillaan se on vain määräaikainen hanke, joka jättää jälkeensä raportin ja uusia kustannuksia.
Keski-Uudellamaalla on nyt valta päättää, kumpaan suuntaan mennään.
Salla Silén
Kerava
Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 16.9.2026
