Koskettava keskusteluilta kurdeista12.12.2019 Kutsuimme koolle keskusteluillan teemalla Kurdit Euroopassa ja Suomessa. Saimme vierailijaksi tuusulalaisen, Keravalla työskentelevän Gazale Öngorurin. Hän saapui Turkista Suomeen 8-vuotiaana ja on elänyt täällä yli kaksikymmentä vuotta. Perheestä tuli Suomeen ensin isä ja kolme vuotta tämän jälkeen äiti ja lapset. Saimme kuulla tiiviin katsauksen kurdien historiasta, kulttuurisesta taustasta, uskonnoista ja elämästä Turkin, Syyrian, Iranin ja Irakin alueilla vailla omaa valtiota. Kuulimme nöyryytyksistä ja vihanpidosta, väkivaltaisuuksista ja kidutuksista, joita emme kuulemma pysty edes kuvittelemaan. Saimme kuulla Erdoganin valtakauden alun luomasta toiveikkuudesta sekä pettymyksestä, joka aiheutui kelkan käännyttyä ja sorron taas yllyttyä. Kyliä poltettiin, ihmisiä katosi. Kurdit elävät alistetussa asemassa, he eivät saa puhua omaa kieltään ja heitä kohdellaan väkivaltaisesti. Etenkin naisten asema on huononemassa kaiken aikaa, kertoi vieraamme. Karttojen, kuvien ja tiedon lisäksi saimme myös arvokkaan lahjan, henkilökohtaisen tarinan. Saimme kuulla, miltä on tuntunut lapsena pelätä väkivaltaisuuksia omassa kylässä ja tunkeutumisia omaan kotiin, millaista on ollut nuorena varttua Suomessa vähemmistöön kuuluvana ja mitä on aikuisen ihmisen tuska oman kansakunnan kokemasta sorrosta. Kysyimme sitäkin, mitä me voisimme tehdä. Valtiona toimien olisi toivottavaa olla viemättä aseita väkivaltaa käyttäville alistajille. Eurooppana toimien olisi syytä ryhdistäytyä selkärankaisemmaksi sortoa harjoittavia kohtaan. Näin sanoi vieraamme. Mutta hän esitti toiveen myös meille arjessa rinnalla eläville kanssaihmisille: on tärkeää saada empatiaa ja myötätuntoa, kuulla sanottavan vaikka se, että olette selviytyneet hienosti rankoista kokemuksista ja kansaanne kohdistuva sorto ei ole oikein. Kuulijakunta oli illan keskusteluista syvästi vaikuttunut. Varmasti seuraavia kurdeihin liittyviä uutisia katsomme ja kuuntelemme huomattavasti tarkkaavaisemmin kuin aiemmin. Lämmin kiitos vierailijallemme! |