Konkaripoliitikko Timo Laaninen puntaroi presidenttiehdokkaita

Politiikan konkari Timo Laaninen julkaisi Facebookissa 3.1.2024 arviointinsa presidenttiehdokkaiden edellytyksistä tasavaltamme johtoon. Laanisen luvalla jaamme kirjoituksen.

"Sellaista mietin tänään, että mitäpä jos vertailisin presidenttiehdokkaita ihan vain äänestäjien harkinnan tueksi. Millaiset edellytykset kullakin ehdokkaalla on viran hoitoon?

Aloitan koulutuksesta. Ehdokkaista tohtorintutkintoon ovat yltäneet aakkosjärjestyksessä Mika Aaltola, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja Alexander Stubb. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon ovat tehneet Li Andersson, Sari Essayah, Hjallis Harkimo ja Jutta Urpilainen. Pekka Haavistolta akateemiset tutkinnot puuttuvat, muut harrastukset veivät nuoren miehen vuoden opiskelujen jälkeen.

Entä presidentinviran hoidon kannalta oleellinen työkokemus? Perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Nostan esiin vain yhden kriteerin tämän asian arviointiin. Minusta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenyys on erinomainen paikka tutustua ja vaikuttaa ulkopolitiikan johtamiseen. Sehän kokoontuu käytännössä aina presidentin johdolla, jolloin puhutaan TP-utvan kokouksista.

Ehdokkaista utvan jäseniä ovat olleet aakkosjärjestyksessä Andersson, Essayah, Haavisto, Rehn, Stubb ja Urpilainen. Tämä kokemus puuttuu siis vain Aaltolalta, Halla-aholta ja Harkimolta.

Entä poliittinen kokemus yleensä ja sisäpolitiikan tuntemus erikseen? Sitä voi vertailla vaikkapa eduskuntakokemuksen perusteella. Ehdokkaista kaikki muut paitsi Aaltola ovat olleet eduskunnan jäseniä. Pisin eduskuntakokemus taitaa olla Haavistolla.

Presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Millaiset edellytykset ehdokkailla on tämän tehtävän hoitamiseen? Tässä asiassa vertailu on aina epäreilua sen vuoksi, että yleinen asevelvollisuus koskee toistaiseksi vain miehiä. Tällä varauksella voi todeta, että korkein sotilasarvo on Rehnillä. Hän on reservin luutnantti. Joukon toinen upseeri on vänrikki Harkimo. Stubb on korpraali. Aaltola on vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta terveyden perusteella. Haavisto ja Halla-aho ovat siviilipalvelusmiehiä.

Sitten mennään vaikeammin mitattaviin luonteen ominaisuuksia koskeviin pohdintoihin. Tärkeimpänä kriteerinä pidän ehdokkaiden paineensietokykyä, kykyä säilyttää harkintakyky kovissakin paikoissa.

Minun mielestäni ehdokkaista erottuu tällä kriteerillä kärkikaksikkona Rehn ja Haavisto, tässä järjestyksessä. Rehn vastasi EU:ssa todella kovista väännöistä niin unionin laajentumista kuin eurokriisin hoitoa koskevissa neuvotteluissa. Hän osoitti myös todellista siviilirohkeutta asettumalla puolustamaan Alpo Rusia, kun tämä leimattiin Stasin vakoojaksi. Itsekin muistan nikotelleeni, kun Rehn ehdotti, että tekisin hänestä Suomenmaahan haastattelun. Siinä hän ilmoitti luopuvansa eduskuntaehdokkuudesta, jotta voisi keskittyä Rusin puolustamiseen.

Haavistokin keitettiin ulkoministerinä monissa liemissä eikä hänen lausuntojaan tarvinnut jännittää missään tilanteessa. Sammakoita ei hänen suustaan lipsunut.

Stubb on ehdokkaista ainoa entinen pääministeri ja joutunut tässä roolissa koviin paikkoihin. Siinä tehtävässä hän ei onnistunut erityisen hyvin. Stubb on itsekin myöntänyt, että oli pääministerinä joskus vähällä sortua paineiden alle.

Urpilaisellakin on kokemusta kovista paikoista ison puolueen puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä.

Halla-ahoa on vaikea mitata tällä kriteerillä. Hänen koko poliittinen uransa on tähän asti rakentunut ennemminkin huonojen asioiden vastustamiselle katsomosta käsin kuin päättäjän vastuun kantamiselle vaikeista ratkaisuista. Vaalitenteissä häntä ei toisaalta horjuteta, vaan kaikkiin koviin kysymyksiin tulee viiltävän terävä vastaus. Jos ehdokasjoukko laitettaisiin Mensan älykkyystestiin, Halla-aho saattaisi saada kovimmat luvut.

Essayah on saanut opetella ministerinä vastuun kantamisen arkea puoli vuotta ja selvinnyt tähän asti hyvin. Harkimo osoitti paineensietokykynsä jo nuoruuden purjehdusseikkailuilla.

Aaltola on aika tavalla kirjoittamaton lehti tälläkin mittarilla mitattuna. Toki häneltäkin johtajakokemusta löytyy Ulkopoliittisesta instituutista.

Viimeinen ja täysin subjektiivinen kriteerini on sydämen sivistys. Sitä löydän pitkäaikaisen ystävyyden perusteella Olli Rehnistä ja pinnallisemman tuttavuuden perusteella myös Urpilaisesta ja Essayahista. Muiden kohdalla oma tutkani ei saa samanlaista kaikua.