Keskusteluilta Keravalla: Miten toimia muistisairaan tukena?

Vilkas keskustelu täytti Keravalla kahvila Kahvikissan viihtyisät tilat, kun muisti-illan osallistujat kyselivät asiantuntijoilta muistisairauksista ja jakoivat omia havaintojaan.

Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan 35 000 lievää ja 85 000 vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavaa henkilöä. Ei siis ihme, että monella on lähipiirissä kokemusta muistisairaan läheisen kanssa elämisestä.

Muisti-illan asiantuntijavieraina olivat keravalaisen hoivakoti Helmiinan osastonhoitaja Mervi Räisänen-Vehviläinen ja apulaisosastonhoitaja Päivi Koskinen. Keskustelua luotsasi kaupunginvaltuutettu, opettaja Eija Halme.

Muistisairauden ensioireiden tunnistaminen

Valtaosa muistiongelmista johtuu muusta kuin sairaudesta. Muistin takeltelun taustalla voi olla stressiä, huonoa nukkumista, masennusta, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai B12-vitamiinin puutetta, kertoi Päivi Koskinen.

Mutta millaisten asioiden pitäisi panna hälytyskellot soimaan ja epäilemään alkavaa muistisairautta?

Keskeisiä merkkejä ovat toistuva unohtelu ja oppimisen vaikeutuminen. Lähimuisti alkaa takkuilla, ja unohtuu, mitä juuri äsken on puhuttu. Muistiongelmat tulevat nykyisin helpommin esiin kuin ennen, sillä muistamista testataan päivittäin mm. salasanoja ja PIN-koodeja tarvittaessa.

Muistisairauden alkuvaiheeseen liittyy usein masennusta. Sosiaalisia tilanteita aletaan vältellä, ettei tarvitsisi pinnistellä muistamisen vaikeuden kanssa.

Vähitellen muistin katkot vaikuttavat mm. siihen, että eksytään tutuillakin reiteillä, kun ei tunnisteta paikkoja. Voi käydä vaikka niin, että reitti töistä kotiin unohtuu. Arjen rutiiniaskareet käyvät vaikeiksi, ja vaikkapa pesukoneen täyttö tai perunoiden keittäminen ei suju, kuvaili Päivi Koskinen.

Huumorintaju alkaa huveta, kun hoksaamiskyky hidastuu. Sairastuvasta henkilöstä voi tulla totinen. Puhe köyhtyy, eivätkä ajatukset etene nopeasti. Liikkuminen ja tasapainon säilyttäminenkin vaikeutuvat.

Taudin edetessä persoonallisuudessa voi tulla hyvinkin rajuja muutoksia. Kuvioihin voi tulla mm. harhaluuloisuutta ja syyttelemistä vaikkapa varkauksista. Potilaalle itselleen kuvitelma on täyttä totta.

Muistisairauksista yleisin on Alzheimerin tauti. Muistia vaurioittavat myös erilaiset aivoverenkierron häiriöt, Parkinsonin tauti ja harvinaisemmat otsalohkon taudit. Aiemmin yleisesti käytettyä dementia-nimitystä käytetään vasta sairauden aivan viime vaiheissa.

Kuinka saada apua muistisairaalle?

Kun läheisessään huomaa edellä kuvattuja muistin ongelmia, pitää ensimmäiseksi ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen, neuvoi Mervi Räisänen-Vehviläinen. Alkukartoitukseen kuuluu pieni muistitesti ja sitten edetään muistihoitajan tekemiin tarkempiin testeihin ja erilaisten kokeiden ottamiseen. Aivojen magneettikuvauksen perusteella geriatri tekee diagnoosin ja hoitosuunnitelman.

Kaikkiin muistisairauksiin ei lääkityksestä ole apua lainkaan, mutta esim. Alzheimerin taudissa lääkityksellä voidaan pidentää toimintakyvyn pysymistä yllä. Vaikka muistisairautta ei voi parantaa, lääkitys olisi hyvä aloittaa ajoissa, muistutti Räisänen-Vehviläinen.

Muistisairaan tasapainoinen fyysinen olotila ja terveys ovat vaalimisen arvoiset hyvien elinpäivien suomiseksi mahdollisimman pitkään. Kannattaa pyrkiä pitämään elämänrytmi säännöllisenä ja toiminta muistisairaan ympärillä rauhallisena, neuvoi Räisänen-Vehviläinen. Erityisen tärkeää on vaalia positiivista mielialaa ja asennetta ja tehdä asioita joista nauttii. Liikunta ja terveellinen ravitsemus ovat keskeisen tärkeitä samoin kuin sosiaalisen elämän ylläpito.

Entä miten kannattaa toimia tilanteissa, jolloin muistisairas on harhaluuloinen ja väittää olemattomia. Ei kannata inttää vastaan vaan vaikkapa puolittain myönnellä ja yrittää suunnata mielenkiinto ja huomio muihin asioihin, neuvoivat illan asiantuntijat.

Jaettua huolenpitoa

Illan osallistujat kantoivat huolta myös sairastuneen omaisten jaksamisesta. Tärkeäksi koettiin mahdollisuus saada sairastunut välillä intervallihoitoon, mutta samalla myös tiedostettiin, millaista hämmennystä ympäristöjen muutos voi potilaalle aiheuttaa. Omaishoitajien jaksamisen tukeminen myös kotikaupungissamme Keravalla nähtiin tärkeäksi.

Ongelmakohdaksi koettiin yhä yleistyvä vanhusten yksinäisyys. Miten saada tarpeeksi ja oikeanlaista apua muistisairaalle vanhukselle, jolla ei ole rinnallaan puolisoa tai jos lapset asuvat kaukana. Jo pelkästään ongelmatilanteen havaitseminen voi venyä pidemmälle, ja harvoin vierailevien lasten kannattaisi tarkkailla vaikkapa maksamattomien laskujen pinkkaa tai jääkaapin sisältöä ja reagoida eriskummallisuuksiin.

Yksin elävälle muistisairaalle hoitajien tiukasti aikataulutetut lyhyet käynnit eivät riitä tuomaan turvallisuuden tunnetta eivätkä aina edes inhimillisesti minimaalista huolenpitoa. Laitospaikkoja varmaan tullaankin tarvitsemaan entistä enemmän.

Keskustelussa muistutettiin myös omasta itsestä huolehtimisesta. Jos alat unohdella, minne olet menossa tai mitä olitkaan tekemässä, et muista tuttua reseptiä tai unohtelet salasanoja, kannattaa valpastua ja ottaa huomioon, että muistisairaus voi alkaa jo nuoremmallakin iällä.